60-luvulla tapahtunutta...

Meillä on siis vapaus esittää mielipiteitä (ja olla vaihtamatta niitä 50 vuoteen ;)) ja lehdellä oikeus julkaista niitä, tässä päivän esimerkki HS:stä.

"Keskustalaiset painivat aivan omassa sarjassaan

Erkki Pennanen toi Helsingin Sanomissa esiin (10. 6.) ihmettelynsä keskustan asemasta suomalaisessa politiikassa. Eikä syyttä.
Onhan kyse poikkeuksellisesta ilmiöstä, jolle ei ainakaan Euroopasta tahdo löytyä vertailukohdetta. Suomalainen keskusta painii miespolvesta toiseen aivan omassa sarjassaan.
Maalaiselämää ja maalaisten tuntoja mielestäni riittävän hyvin tuntevana kehtaan väittää, että keskustalaisuus on sieluntila.
Siinä henkisessä ympäristössä ei ensinnäkään ole juuri nimeksikään sijaa millekään kaupunkilaisuuteen viittaavalle.
Tämän sain itse kokea kantapään kautta opiskellessani 1960-luvulla maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa.
Kovin nopeasti sai nahkaansa lättähatun leiman, jos oli kyllin tyhmä uskaltaakseen tarkastella ympäröivää maailmaa muualtakin kuin pellon pientareelta tai kirkonkylän horisontista.
Kaupungit ja kaupunkilaisuus ovat keskustalaisille edelleenkin välttämätön paha, työpaikka. Aito, isänmaallinen suomalainen asuu maalla, hänen psyykensä on maassa tai kirkonkylien markettien liepeillä.
Santeri Alkion tarkoittamien maaseudun vähäväkisten olosuhteiden parantaminen on aikaa sitten muuttunut poliittiseksi tabuksi, joka on hukkunut suomalaisen sosiaalipolitiikan syövereihin poliittisiin ideologioihin ja reviireihin katsomatta.
Näillä vesillä kun sattuvat kalastelemaan kaikki muutkin puolueet.
Keskustalainen dualismi on osa suomalaista arkea. Töölöläisessä kerrostalossa asuva, maalta muuttanut palkansaaja – yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta – tuntee alitajunnassaan syyllisyyttä kaupunkilaisuudestaan. Koivua ja tähteä ei enää ole näköpiirissä.
Poliittisesti korrektina kansalaisena hänen henkinen majansa sijaitsee keskustassa. Vaaliuurnille meno on helppoa.
Maan johtava hallituspuolue imee elinvoimansa juuri tästä samaisesta sieluntilasta, kahden Suomen kansalaisista.
Eurooppalaisuus tai ylipäänsä kansainvälisyyden arvot edustavat keskustalle jotain etäistä, herraskaisempaa ja turhan fiiniä. Euroopan unioni hyväksytään pitkin hampain, jos lainkaan. Samaan syssyyn menevät Nato ja EU:n perustuslakijorinat.
Suomenruotsalaisuus, monikulttuurisuus ja ulospäinsuuntautuminen eivät ole niin sanottua kovaa valuuttaa maakuntien tupailloissa.
Vähät siitä, jos puolueen puheenjohtaja solkkaa kauheaa ruotsia!
Kuin protestina ympäröivälle maailmalle keskustasta nousee aina vain kiukun sekainen uho ja usko omaan poliittiseen ajattomuuteensa.
Se on kuin uskonlahkoille niin ominainen käyteaine, joka saa puoluekokousedustajien posket punottamaan Nälkämaan laulun kajahtaessa urheiluhallin penkeiltä."

Mahtoi olla traaginen kokemus mm tdk:ssa ;)