Oikealla asialla

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) on ehdottoman oikealla asialla lähestyessään talouselämän vaikuttajia kirjeellä, jossa heitä kannustetaan etsimään keinoja naisten osaamisen ja asiantuntemuksen saamiseksi nykyistä laajemmin talouselämän päätöksentekoon.

Kirjeessä vaaditaan, että päteviä ja kyvykkäitä jäsenehdokkaita etsittäessä on haettava tietoisesti myös asiantuntevia naisia. Kirjeen viestin voisi lähettää laajemmallekin kansanjoukolle asennekasvatuksena - sillä ei kai millään muulla kuin huonolla asenteella voi perustella naisten vähäisempää osuutta.

Samoin hieman huvitti, kun yksi päivä uutisissa oli juttu miten naisia houkutellaan bussi- ym. kuskeiksi. Yhtenä porkkanana oli, että palkat ovat melkein tasa-arvoiset (naisen euro oli 95 senttiä)... Että "syrjitään enää vähän". No, edistystä kai sekin?

Naistenlehdistä ja muusta

Uskomatonta tämäkin. Onko Hesari Suomen feministisin lehti?

Tämänpäiväisessä HS:ssa oli ainakin kolme kirjoitusta, joista kaksi käsitteli vielä median naiskuvaa: kulttuuri-sivulla oli juttu ”Nainen on naiselle nukke” (jossa käsiteltiin Glorian haastattelua Margot Wallströmistä; onneksi itse boikotoin Gloriaa) ja sunnuntai-osastolla ”Viikon kansikuvatyttö” (juttu lähtee siitä, että Annan ja Menaisien kannet ovat melko identtiset tällä viikolla, ja lopuksi toimittaja tekee havainnon: ”Nainen, joka ei yritä kaunistautua, on näissä lehdissä erikoisuus. Aina löytyy yksi ammattimalli, jonka kehtaa laittaa kanteen. Onkohan kansien naiskuva vähän kapea?”)

HS myös aika rautalangasta vääntäen kirjoittaa (sunnuntai-osastolla ”Miehiä ja asiakkaita”) miksi miestenkin pitäisi välittää naisten huonoista palkoista, jos ei muusta syystä niin solidaarisuudesta ”veljiään” kohtaan: suvaus on osoittanut, että tietyille aloille (kuten työvoimatoimistoihin ja hoitoaloille) pitäisi saada miehiä, että miehet voivat kunnolla jutella asioistaan. Mutta eihän miehiä saa alalle ilman parempaa palkkaa! (toivottavasti ratkaisuna ei ole, että vain miehet saavat parempaa palkkaa…)

No, kaikki on suhteellista. Sitä paitsi Suomen markkina-alue on ehkä liian pieni hyvälaatuiselle naistenlehdelle :(

110%:n pätevä

Päivi Lipponen (os. Hiltunen, aik. Hertzberg) (tällä tavalla merkittynä olen useasti nähnyt erityisesti yhden ministerin nimen merkittävän, ilmeisesti sillä halutaan osoittaa jotain...?) julkaisi oman vaalikirjansa, joka käsittelee tasa-arvoteemaa. IL:n haastattelussa oli kirjasta (johon on siis haastateltu johtavassa asemissa olevia naisia, mm. Tytti Isohookana-Asunmaata) ote, joka meni jotenkin näin: Naiset haluavat 110% päteviä, kun hakevat paikkaa; miehet hakevat sitä paikkaa, jonka haluavat. Ettei tulisi pyrkyrin leimaa, miehethän ovat sen sijaan kunnianhimoisia.

Lisää rahaa perustienpitoon!

Ottaa päähän #1:

Mukulakivikaduista pitää päästä eroon. Kuinka paljon rahaa meneekään korkokenkien kunnostamiseen (korkolaput, korkojen kunnostaminen jne)...

Helsingistä näitä löytyy vaikka kuinka, samoin esimerkiksi Kuopion torilla käveleminen vaatii jatkuvaa keskittymistä, ellei halua jäädä kiinni (siellä mukulakivien väliin on vielä laitettu jotain pehmeää ainetta!).

Luin juuri jostain lehdestä kuinka syrjäseuduilla hiekkateillä on ikävä ajaa autolla, kun ne lommoutuu - naisilla vähän sama homma korkokengillä mukulakaduilla: pitää mennä hitaasti ja varoa, ettei "kulkuneuvo" vaurioidu.

Kenkien kunnossapitoon pitäisi ainakin saada verovähennysoikeus, sillä kyllähän se on ekologisempaa kävellä (kuin ajaa autolla) ja korjata kengät (kuin ostaa uudet; samalla tuetaan pienyrittäjyyttä!).

Ps. sama homma kaupoissa esim. kauppakeskus Forumissa: ettekö te halua naisia asiakkaiksi vai miksi korkokenkien surmaloukut on heti ulko-ovien jälkeen?!? Pitänee äänestää jaloilla ja siirtyä "kenkäystävällisten" kauppojen käyttämiseen.

Kuva: Euroopan liberaalinuorten mielenilmaisu Vilnassa, Liettuassa huhtikuussa 2003. Sen aihe ei tosin ollut ylläoleva...

Myrkyllinen ehkäisy

Naisen elimistö on muutenkin niin haavoittuvainen ja joutuu kestämään kaikenlaisia koettelemuksia. Sitten on vielä tämä hormonaalinen ehkäisy, jonka haittapuolista ei puhuta tarpeeksi.

Lääkkeet yleensäkin, vaikka niillä voi olla merkittävä parantava vaikutus, samalla uhkaavat terveyttä, sillä niiden käyttö merkitsee puuttumista elimistön itsemääräämisoikeuteen ja luonnolliseen kulkuun.

Harva terveydenhoitaja tai lääkäri kertoo reseptiä hakevalle, että esimerkiksi ehkäisypillereiden pitkäaikaisella käytöllä on yhteys hedelmättömyysongelmiin. Minulle ei ole kerrottu, vaikka olen ollut näiden käyttäjä noin vuosikymmenen ajan.

Näillä hormonivalmisteilla on pelottavia ympäristövaikutuksia niiden joutuessa jätevesien mukana luontoon. Sammakot kuolevat ja kalat muuntuvat sekasukupuolisiksi saadessaan hiukkasannoksia e-pillereiden estrogeenijäänteistä, joita jätevedenpuhdistus ei pysty käsittelemään. Mitä sitten tällainen teholääkitys tekee ihmisruumiille? Se on muuten aivan ihan vissi, että lopetan kaikenlaisen hormonaalisen ehkäisyn käytön, oikeastaan lopetin jo.

Toinen juttu tähän liittyen on se, että sen lisäksi, että suurimman ehkäisyvastuun kantavat naiset, joutuvat he myös usein suuren kuormituksen alle. Esimerkiksi pariskuntien päättäessä ratkaista ehkäisy pysyvästi sterilisaatiolla, operoidaan enemmistössä tapauksia nainen vaikka miehelle – yllätys, yllätys – sterilointileikkaus olisi paitsi helpompi, myös vaivattomampi. Eivätpä ole nuo miesten e-pillerit ja muut elimistöön vaikuttavat ehkäisymenetelmät mitenkään yleistyneet, vaikka vuositolkulla niistä on puhuttu.

Akantappolaista isäkiintiöön

”Naisten työmarkkinaosallistumisen lisääntyminen 1960-luvulla teki perhepolitiikasta yhä selvemmin osan työmarkkinapolitiikkaa. Samalla korostui ammattiliittojen rooli. 1980-luvun puolivälissä Suomi teki irtioton Ruotsista ottamalla käyttöön laajan kotihoidon tuen järjestelmän. Taustalla oli keskustapuolueen ja erityisesti sen naisjärjestön voimakas rooli. Suomessa korostui vanhempien, käytännössä naisten, valinnanmahdollisuus.”

Haluatko kuulla lisää? Tartu siinä tapauksessa Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtaja Heikki Hiilamon uusimpaan kirjaan, joka käsittelee Suomen ja Ruotsin perhepolitiikan pitkiä linjoja. Hän vertailee maiden perhepolitiikan kehitystä ja linjauksia toisiinsa ja löytää paljon yhteistä, mutta myös eroja – jommankumman maan eduksi.

Hiilamon kirja pyrkii antamaan eväitä ajankohtaiseen keskusteluun lasten asemasta ja syntyvyyden laskusta. Kirja pohjautuu osin kirjoittajan vuonna 2002 valmistuneeseen englanninkieliseen väitöskirjaan. Hiilamo on pyrkinyt kirjoittamaan yleistajuisesti ja onkin onnistunut – kirja on vauhdikas ja kiinnostava – ainakin vauhdikkaille ja kiinnostuneille nuorille pohjoismaisille naisille.


Heikki Hiilamo: Akantappolaista isäkiintiöön
Perhepolitiikan pitkä linja Suomessa ja Ruotsissa.
Stakes, 2006, s. 159.

Ilmai-seksi

Niin, edelliseen postaukseen liittyen (mitenkähän tänne voi lisätä enemmän kuin yhden kuvan per postaus..??)- ei tarvitse olla naistutkimuksen tohtori huomatakseen kenelle tämä mainos on suunnattu... ;)

Mainos julkaistu tänään Hesarissa kokosivun mainoksena (oikotie.fi).

Suomalaista naisasiakirjallisuutta

Sain kirjavinkkinä luettavaksi Nytkiksen julkaiseman kirjan ”Sukupuolen politiikka. Naisten äänioikeuden 100 vuotta Suomessa”. Vilkaisin sitä pikaisesti töissä, ja huomasin säpäkän mainoksen (yllä). Innoissani rupesin sitten lukemaan kirjaa, mutta…

Jos Ruotsin puhutuin naisasiakirja on Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan- kirja ja Suomessa Sukupuolen politiikka, en kyllä ihmettele, että Ruotsissa koko naisasia on enemmän esillä. Kirjasta puuttui "se jokin".

En tiedä, ehkä se johtui suurista odotuksista, mutta en kyllä jaksanut kirjaa lukea läpi, vaan se jäi lähinnä selailuasteelle.

Siellä oli kyllä pari hyvää otsikkoa kuten ”Sukupuolistunut väkivalta – tämän päivän naisasialiikkeen ”äärioikeuskysymys”?”. Hieno otsikko, mutta teksti jälleen virkamieshenkistä (tai virkanais-…?), jossa käydään läpi YK:n sopimuksia yms. Samoin mainoksista kertovassakin osuudessa nyt ainakin olisi ollut hyvä revitellä vähän, mutta ei. Huoh. Onneksi Kirsti Manninen ja siitä seuraava naistenlehdistä kertovat osuudet vähän piristivät.

Ehkä vertailen vääriä kirjoja keskenään. Esimerkiksi helvetissä-kirjan tekijät ovat kirjailija ja kouluttaja (tai jotain vastaavaa) ja Sukupuolen politiikassa ilmeisesti pääasiassa naistutkijoita (siis naistutkimuksen tutkijoita). Harvasta tutkimustyöstä tulee bestselleriä.

Itse kuitenkin luen mieluummin vähän provokatiivisia (ei kuitenkaan ihan Michael Moore-tasolla ;)) ja innostavia kirjoja kuin tieteellisiä tutkielmia. Ainakin näin kesälauantaisin ;)

Johtajuus

Naisten johtajuus on mielenkiintoinen aihe. Moni ikätoverini (siis miespuolinen) on tällä hetkellä johtavissa asemissa kunnallisissa tehtävissä esim. kunnanjohtajina. Vastaavissa tehtävissä en tiedä montaakaan naista. En voi millään uskoa, että tilanne johtuisi huonommista lähtökohdista, päinvastoin.

(Nuoret) naiset ovat jo nyt koulutetumpia kuin miehet (tietysti koulutus ei takaa onnea; katsokaa vaikka keskiviikkoiltaisin Donald Trumpin johtajan etsintä-ohjelmaa, jossa vastakkain on ”book-smart” ja ”street-smart” eli koulutetut älyköt ja self-made yrittäjät; varoitus: linkkiä klikkaamalla seuraa juonipaljastuksia ;))) eikä tilanne taida olla ihan heti tasaantumaan päin. Monet naiset myös ainakin äkkiseltään näyttävät vastaavaan paremmin kansainvälistymisestä johtuvista uusista vaatimuksista eli naiset lukevat kieliä, menevät vaihtoon, matkustelevat jne. (Tallinnan olutralliristeilyjä EI lasketa!). Missä vika?

Onko syynä itselle asetetut korkeammat vaatimukset, siis niin omassa kuin yhteiskunnan mielessä? Nais-mitä tahansa (naisjohtajia, naiskansanedustajia jne) tarkkaillaan eri tavalla, sanokaa mitä sanotte. Viimeksi vuosi sitten näki räikeästi miten mediassa sanottiin, ettei Paula Lehtomäestä olisi pääministeriksi, sen sijaan Jyrki Kataisesta olisi. Heistä toisella on siis ministerikokemusta, pidempi kokemus puoluejohdossa olemisesta.. molemmat samanikäisiä, yhtä kauan kansanedustajina sekä molemmilla nuori lapsi. Arvaa miten päin median mielestä asia oli? (tällä ei tietysti ole asian kanssa mitään tekemistä....)

Mutta johtajista, tai niiden puutteesta. Mikä tähän auttaa? Kiintiöt, jos ei mikään muu? Miten hankalaa voi oikeasti olla löytää naisia tehtäviin? Esim. pörssiyhtiöiden hallituksiin, joissa Suomessa luku on hävyttömän alhainen. En tiedä viimeisimpiä lukuja, mutta vielä pari vuotta sitten se oli alle 10%. ALLE 10%. Muuttuukohan tilanne nuorempien sukupolvien tullessa valtaan vai ei?

Oman valituksen aiheensa olisi tietysti raskaudesta aiheutuvat jutut eli miesten ja naisten tasa-arvoinen kohteleminen vanhempina siinä suhteessa – eikä nainen olisi silloin enää yksin uhka työnantajalle.

Helsingin kauppakorkeakoulu on ainakin osaltaan (EU-rahalla) tätä asiaa ryhtynyt korjaamaan ja heillä on mielenkiintoinen projekti. Delfoi Akatemia on nuorille, koulutetuille naisille suunnattu johtamisen perusvalmennusohjelma, jossa tavoitteena on nuorten, koulutettujen naisten johtamisosaamisen kehittäminen, urasuunnittelun tukeminen sekä oman ammatillisen verkoston rakentaminen.

Ehkä toivoa vielä on?

Naisten osallistumisessa yhteiskuntia vakauttavia aineksia

Kävin läpi vanhoja sähköpostejani ja löysin sieltä tällaisen vanhan kannanoton, joka on päivätty 8.10.2001 ja allekirjoittajina oli joukko keskustaopiskelijanaisia; meistä pari on nyt EKN:ssakin mukana. Asia on edelleen ajankohtainen...

Naisten osallistumisessa yhteiskuntia vakauttavia aineksia

Yhteiskunnissa eletään yhä arvaamattomammissa olosuhteissa. Tähän liittyy tulevaisuuden ennakoimattomuus, nopeat muutokset ja lisääntyvä turvattomuuden tuntu. Samanaikaisesti kun yhteiskuntien rakenteet ovat muuttuneet, on osallistuminen yhteiskunnan toimintoihin tullut yhä riippuvaisemmaksi kansalaisten henkilökohtaisesta panostamisesta ja kiinnittäytymisestä yhteisöihin.

Naisten asema koetaan sekä ongelmalliseksi että kiusalliseksi johtuen yhteiskunnan luomista puitteista ja kehittyvien yhteisöjen haasteista. Ne voivat olla hankalasti yhteen sovitettavissa naisten elämänkaareen ja elämänarvoihin. Naisen asemaan liittyy niin ikään lisääntynyt uhriksi joutuminen ja näiden naisuhrien esilletuonti.

Naisten edustamat arvot kaikilla tasoilla, riippumatta koulutustaustasta, työnkuvasta tai statuksesta, ovat yhtenevät. Näitä ovat pehmeät arvot ja äärimmäisen laaja inhimillisyysajattelu. Naiset edustavat vallankäytön vähemmistöä niin kehittyneissä kuin kehittyvissäkin maissa. Tänä päivänä on tärkeämpää kuin koskaan ennen korostaa ja antaa tilaa naisten edustamille arvolähtökohdille. Tähän kuuluu olennaisesti sen tosiseikan tunnustaminen ja hyväksyminen, että naisten ja miesten välillä on tietty ero.

Nyky-yhteiskuntien monimutkaiset rakenteet esiintyvät äärimmillään joukkotuhoaseina, asevarusteluna ja vallan polarisoitumisena eri väestöryhmien ja uskontokuntien välille. Lisäksi yleinen suvaitsevaisuuden puute tekee yhteisöistä vaikeasti hallittavia.

Naisten luonnollinen suojeluvaisto ja elämää ylläpitävä eikä koskaan tuhoava tahto ajavat naiset niin henkilökohtaisella kuin yhteisöllisellä tasolla edellä mainituiksi uhreiksi ja hyväksikäytetyiksi. Naisten puuttuminen yhteiskuntien keskiöstä ilmenee puuttumisena myös pahoista teoista. Naiset voisivat tuskin koskaan olla laajamittaisten terroristitekojen takana.

Moderni naisten osallisuus yhteiskuntiin estää parhaimmillaan konfliktien syntymisen sekä tuo vakauttavia ja rauhantahtoon pyrkiviä elementtejä. Naisten vaikutuksellisuus liikkuu eri tasoilla ja intensiteetissä kuin miesten, mutta on aivan yhtä oikeutettua ja suorastaan välttämätöntä luotaessa tulevaisuuden kestäviä yhteisöjä.